Historiaa
Pursiseuramme perustamisen idea syntyi Vattuniemen Veijarivuoren kallioiden rannassa olevan aallonmurtajan suojissa "villeillä paikoilla" aluksiaan pitävien veneilyharrastajien ajatuksena. Pursiseura Sindbadin ensimmäiset säännöt ja perustamiskirja laadittiin Onni Kosken Lolita nimisessä Kuha-luokan miinanraivaajassa 26.9.1965. Perustamiskirjassa oli 13 allekirjoittajaa, ensimmäisenä kokouksen koollekutsuja Onni Koski. Tästä alkoi Kosken taistelu kirjelmin Helsingin kaupunginhallituksen sekä Ulkoilu- ja Urheiluviraston suuntaan satamapaikan saamiseksi.
Pertti Duncker on kirjoittanut verrattoman kuvauksen seuramme 20-vuotishistoriikkiin tästä vaiheesta. Lyhyesti: vuonna 1965 uimaseura Humauksen laiturin käyttöanomus hylättiin. Vuonna 1966 saatiin lupa Tallbergin perikunnalta "Humauksen aallonmurtajan ympärillä olevan vesialueen käyttöön". Ulkoilu- ja Urheilulautakunnalta ei kuitenkaan lupaa tullut aallonmurtajan käyttöön, vaikka Koski kirjoitti perusteluja neljä A4-liuskaa tiheämmällä rivivälillä. Kirjelmän lopussa Koski huomautti, että "voi toimittaa lisää perusteluja, ellei kaupunginhallitus vieläkään ymmärrä asian oikeaa laitaa". Vuonna 1968 lähti kevätkirje Helsingin kaupunginhallitukselle Veijarivuoren länsipuolella olevan aallonmurtajan saamiseksi ja kunnostamiseksi. Kaupunginhallitukselta tuli syksyllä kehotus kääntyä UUV:n puoleen ja UUV kertoi lähivedet varatun HSK:n käyttöön. Vuonna 1969 UUV tarjosi muutamaa paikkaa Lemislahdesta siltojen pohjoispuolelta, mutta Koski vastasi perusteluin seuran jäävän väliaikaiseen satamaansa Veijarivuoren kupeeseen "siksi kunnes tukikohtakysymyksemme pystytään Lemislahti-ratkaisua paremmin ratkaisemaan".
Sitten Koski kävi suullisesti ilmoittamassa seuransa olevan halukas sijoittumaan suunniteltuun Pajalahteen (nykyisin Lohiapajanlahti) venesatamaan. Sama toistettiin sitten kirjelmällä, jossa samalla anottiin "niin kutsuttua Lääketukun laituria (nykyinen A-laituri), vaikkapa tilapäisesti vain seuramme käyttöön". Kun syksyllä ei vastausta ollut saapunut, Koski anoi "Lääketukun laituria talvitelakointipaikaksi". Viikon kuluttua tulikin lupa ja vuokra oli 200 mk kaudelta laiturin ulkoreunoista. Laiturin keskiosa oli tuontiautojen varastona. Vuonna 1971 UUV epäsi Sindbadin ehdotuksen Veijarivuoren aallonmurtajan jatkamisesta ja siihen liitettävästä ponttonilaitureista. Satamalautakunnan hallintaan siirtyneestä Lääketukun laiturista saatiin kuitenkin 500 neliömetriä telakointitilaa hintaa 1 mk / neliö.
Vuonna 1972 seuran kahdeksannen toimintakauden kunniaksi lähti heti kirjelmät kaupunginhallitukselle ehdotuksin Veijarivuoren puisto-osan asemakaavamuutoksista venestaman saamiseksi sinne tuloksena tavanomainen vastaus. Anottiin "laituripaikkoja ns. isommille seuran veneille Lääketukun laiturin sisä- ja pohjoissivuilta". Asiaa auttoi ehkä jaalayhdistys Compassin jaalojen ohjaaminen kaupungin toimesta T-laiturista Lääketukun laiturin itäsivulle, joten Sindbadinkaan isojen alusten jättäminen ilman laituria ei ollut enää perusteltua.
1973 rakennettiin nykyisen A-laiturin länsireunan tyveen pieni puinen laituri, johon pienet alukset mahtuivat. Oltiin omassa satamassa. Sittemmin lahti ruopattiin ja UUV rakensi B, C ja D -laiturit.